Ekologinen siirtymä vaatii laajaa osallistumista, uusien käytäntöjen juurruttamista ja luovaa ongelmanratkaisua, ja nämä voidaan saavuttaa vain, jos kansalaiset laajassa mittakaavassa hyväksyvät yhteiskunnallisen kehityksen. Vaikka kansalaisten hyvän elämän mahdollisuudet kaikkinensa paranisivat, kestävyysmurrokset aiheuttavat väistämättä joillakin aloilla taloudellisia tappioita ja työllisyysmuutoksia, joten ne todennäköisesti herättävät myös tyytymättömyyttä ja vastarintaa, etenkin jos muutoksissa osa kansalaisista uhkaa jäädä syrjään. Siksi on tärkeää seurata, miten ekologinen siirtymä vaikuttaa yhteiskunnan ilmapiiriin.
Yhteiskunnallinen resilienssi määrittää edellytyksiä ekologisen jälleenrakennuksen oikeudenmukaiselle toteutumiselle. Sen osatekijöinä tarkastellaan kansalaisten perustarpeiden toteutumista, vallanjakoa sekä yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Tiedot näistä muuttujista saadaan V-Dem Instituten “Varieties of Democracy” -indikaattoreista. Oletuksena on, että ekologinen jälleenrakennus onnistuu vain, mikäli siihen liittyvät päätöksentekoprosessit herättävät osallisuuden tuntemusta ja ne koetaan hyväksyttäviksi.
Suomalaisen yhteiskunnan sopeutumis- ja kriisinkestokykyä pidetään yleensä korkeana, sillä täällä yleiset vakauteen ja demokratian tilaan liittyvät muuttujat ovat kansainvälisten vertailujen perusteella varsin hyvällä tasolla. Kehitystä on silti syytä seurata myös meillä, sillä olosuhteiden muuttuessa hyvä nykytilanne ei automaattisesti pysy ennallaan. Yhteiskunnallisen polarisaation lisääntyminen viime vuosina on esimerkki huolestuttavasta kehityksestä.
Tavoite
Yhteiskunnallisen resilienssin tulee vähintään pysyä nykytasollaan tai parantua läpi koko ekologisen jälleenrakennuksen toteuttamisen. Nykyisellään voi katsoa, että perustarpeet ja ja vallanjako toteutuvat riittävästi ja yhteiskunnallinen vastakkainasettelu puolestaan on tarpeeksi matalalla tasolla, jotta kestävää tuotantoa ja kulutusta kohti pyrkiviä politiikkatoimia on mahdollista toteuttaa – joskin se voisi olla helpompaa vähäisemmän polarisaation oloissa. Jos kyseiset muuttujat sen sijaan heikkenevät eli yhteiskunnallinen resilienssi laskee, saattaa yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyä ja vaativien poliittisten linjausten tekeminen vaikeutua tai käydä mahdottomaksi. Indikaattori ei suoraan kerro, miten ekologinen jälleenrakennus vaikuttaa yhteiskunnan resilienssiin, sillä siihen vaikuttaa moni muukin poliittinen ja yhteiskunnallinen kehityskulku. Mikäli resilienssi kuitenkin selvästi heikkenee jälleenrakennuksen edetessä, on siihen liittyvien toimien oikeudenmukaisuutta syytä arvioida uudelleen.
Miten tavoitteen toteutumista seurataan?
Yhteiskunnalliselle resilienssille ei ole valmista, olemassa olevaa indikaattoria, eikä se yleensä sellaisenaan esiinny globaalisti tehtävissä kyselyissä esimerkiksi poliittisista asenteista. Siksi sitä täytyy selvittää epäsuorasti muita indikaattoreita hyödyntäen. Resilienssi on kuitenkin niin laaja käsite, ettei sitä pysty helposti mittaamaan yhdellä indikaattorilla, eikä se myöskään ole helposti mitattavissa kvantitatiivisilla suureilla. Väistämättä tarvitaan subjektiivisia ja laadullisia arvioita. Kojelaudan käyttöön tarkoitettujen indikaattorien ei yhtäältä tulisi olla liian monimutkaisia tai sisäisesti ristiriitaisia, ja toisaalta niiden olisi oltava luotettavia ja mielellään kansainvälisesti vertailukelpoisia. Siksi olemme resilienssin kohdalla hyödyntäneet olemassa olevaa aineistoa V-Demiltä, joka tekee systemaattista, historiallisesti kattavaa ja moninaiseen dataan perustuvaa tutkimusta eri valtioiden demokratiakehityksestä.
Tutkimustiedon perusteella yhteiskunnallinen resilienssi on korkeampaa silloin, kun ihmisten perustarpeet tulevat riittävästi tyydytetyiksi, varallisuuserot eivät ole valtavia, luottamus julkiseen hallintoon on verrattain korkea ja osallistuminen päätöksentekoon ja yhteiskunnan kehittämiseen on mahdollista. Siksi yhteiskunnallista resilienssiä mittaamaan on valikoitunut V-Demin mittaussarjoista löytyvät kansalaisten perustarpeet, vallanjako sekä yhteiskunnallinen vastakkainasettelu.
Lisätietoja
Oikeudenmukainen ekologinen siirtymä edellyttää osallistavia poliittisia prosesseja sekä tasa-arvoisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. Mikäli jollain yhteiskuntaryhmällä on esimerkiksi varallisuuden vuoksi enemmän poliittista valtaa, päätöksenteko voi vaikuttaa nopealta ja tehokkaalta. Erot poliittisessa vaikutusvallassa luovat kuitenkin helposti eriarvoisuuden ja poissulkemisen kokemuksia, jotka voivat lisätä vastakkainasettelun, ääriajattelun ja pahimmillaan yhteiskunnallisten levottomuuksien riskiä.
Tarkkoja mittareita päätöksenteon osallistavuudelle tai vallan jakautumiselle on vaikea löytää. Mahdollisiksi indikaattorin osatekijöiksi harkittiin esimerkiksi kansan luottamusta päättäjiin tai keskeisiin instituutioihin, mutta esimerkiksi Suomessa näistä ei julkaista mittaustietoa vuosittain, mikä tekee niiden jatkuvasta seurannasta vaikeaa. Useimmat maailmanlaajuiset mittaukset puolestaan toimivat joko liian yleisellä tasolla, kuten Human Development Index, tai ovat liiaksi keskittyneitä tiettyyn muuttujaan, kuten Democracy Index. Pelkkä tuloeroja kuvaava Gini-kerroin ei puolestaan riittävästi kuvaa yhteiskunnallista kehitystä.
V-Demin indikaattorit pyrkivät nekin ensisijaisesti kuvaamaan demokratiaa, mutta hyvin laajana ja monitahoisena käsitteenä. Se sisältää hyvinkin yksityiskohtaisia, esimerkiksi yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja yhteiskunnan vakauteen liittyviä indikaattoreita. V-Demin data perustuu virallisten tilastoaineistojen lisäksi asiantuntijapaneelien arvioihin, mikä mahdollistaa tiedonkeruun myös laadullisempien indikaattorien osalta. V-Demin data on avoimesti saatavilla ja se perustuu läpinäkyvään, akateemisesti kehitettyyn metodologiaan.
Yhteiskunnallisen resilienssin osatekijöiksi valitut indikaattorit perustuvat kaikki asiantuntijapaneelien näkemyksiin. Perustarpeiden kohdalla paneelilta on kysytty “Are basic public services, such as order and security, primary education, clean water, and healthcare, distributed equally across social groups?” (0: Extreme; 4: Equal). Vuonna 2019 Suomen arvo oli 3.66. Vallanjaon kohdalla kysymys on “When important policy changes are being considered, how wide and how independent are public deliberations?” (0: Public deliberation is never, or almost never allowed; 5: Large numbers of non-elite groups as well as ordinary people tend to discuss major policies among themselves, in the media, in associations or neighborhoods, or in the streets.) Vuonna 2019 Suomen arvo oli 4.36. Yhteiskunnallisesta polarisaatiosta kysytään: “How would you characterize the differences of opinions on major political issues in this society?” (0: Serious polarization; 4: No polarization) Vuonna 2019 Suomen arvo oli 2.79.